Olin viime viikolla työkkärissä toistamiseen. Ekalla kerralla olin ns. "kontrollikäynnillä", jolloin otin puheeksi haaveeni yrittäjyydestä. Kerroin ideani ja virkailija vaikutti tosi innostuneelta asiasta. Niinpä hän varasi uuden ajan sellaiselle henkilölle, joka mm. on päättämässä starttirahoista.
Niinpä marssin uudelleen työkkäriin ja kerroin ideani. Sain positiivista palautetta siitä, että ideani on selkeästi mietitty ja pureksittu. Hän oli myös sitä mieltä, että ilman muuta saan starttirahan. Kerroin myös halukkuuteni mennä yrittäjäkurssille, vaikka koulutuksen puolesta ei pakkoa olisi. Niinpä teimme virallisen "työllistymissuunnitelman", joka menee näin:
- syksyllä alkaa uudet yrittäjäkurssit ja tuolloin menen siis sinne
- kurssin jälkeen olen toivottavasti osannut järkevästi päättää mitä pystyn ja mitä en pysty tekemään
- sen jälkeen menen yritysneuvojalle ja yhdessä mietitään starttirahahakemusta. Laadin toki samalla myös liiketoimintasuunnitelman ja budjetit
- Suunnilleen tammikuun aikana laitan starttirahahakemuksen menemään ja...
- ...helmi-maaliskuussa aloitan yritystoiminnan
Kaikenlainen markkinointi ja moni muukin on kielletty ennen tuon hakemuksen laittoa, mutta paljon voin silti tehdä jo ennakkoon. Olen aloittanut urakoinnin jo lainaamalla kirjastosta ties mitä yritysopusta ja miettimällä eri keinoja ja kanavia markkinointiin. Pitää tehdä ja miettiä kaikennäköisiä kannatuslaskelmia ja tosiaan nyt jo hiljakseltaan aloitella tulevaa urakointia. En kuitenkaan ota paineita, sillä onhan tässä aikaa.
Miksi näin pitkän kaavan suunnitelmat? Yksinkertaisesti kahdesta syystä: ensinnäkään en halua lähteä hätiköiden liikkeelle. En ajatellut YRITTÄÄ yrittämistä, vaan oikeasti tosissani ALOITTAA yrittäjänä. En halua kiivetä pers edellä puuhun, vaan edetä fiksusti ja rauhallisesti. Niin, että tasan tiedän mitä olen tekemässä. Toisekseen ihan siitä syystä, että yritystoimintani ehdoton sesonki on keväästä syksyyn. Olisi järjetöntä aloittaa talvella, koska silloin toiminta ei suinkaan lähtisi kovinkaan hyvin käyntiin. Kun aloitan myöhemmin, pääsen heti sesonkiin kiinni ja samalla voin yrittää pedata itselleni töitä myös talveksi. Suunnitelmani on siitäkin kivoja, että oikeastaan joka hommassa voin samalla myydä palveluksiani myös myöhemmäksi. Olen siis itse kävelevä mainoskortti töilleni :).
Mutta juu, nyt se sitten on mustana valkoisella: musta tulee yrittäjä... ja se tuntuu hyvältä :)
Tilaa
Tekstit
Kaikki kommentit
tiistai, 22. toukokuuta 2012
ruokakokeiluja ja pihahommia
Kaivelin kaappien perukoita ja löysin avaamattoman paketin valkoisia papuja. Siitä se ajatus sitten lähti :). Nimittäin tehdä chili con carnea ilman tölkkipapuja. Pistin pavut likoamaan, paistoin jauhelihaa, chiliä, sipulia, valkosipulia ja vihreää paprikaa sekaan ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Mies jatkoi siitä, eli heitti joukkoon paseerattua tomaattia, mausteita ja lionneet pavut. Lopputuloksesta ei ole kuvaa, mutta hyvää se oli. Paitsi että papuja tuli ihan liikaa ja ne oli vähän turhan rapsakoita edelleen. Olisi ilmeisesti pitänyt hauduttaa pidempään (annoin ohjeeksi tunnin). Mutta siis aika näppärästi saa kuitenkin tehtyä chili con carnea ilman tölkkipöperöitä :).
Sunnuntaina mies oli vailla jotain herkkua, joten keksin kokeilla paahtaa ja maustaa manteleita. En ollut moistakaan ennen tehnyt, joten eikun kokeilemaan. Silppusin 2 tuoretta chiliä ja ison valkosipulikynnen pariin ruokalusikalliseen öljyä. Joukkoon rouhin reilusti merisuolaa ja vähän mustapippuria. Lopulta heitin mantelit pannulle ja kääntelin tovin. Manteleita taisi olla n. 250 g. Ihan hyviä oli, mutta ensi kerralla vähemmän öljyä ja kenties pidempi paahto. Nyt maut ei ihan tarttunut matkaan. Tai sitten olin vaan liian varovainen chilien kanssa.
Pihalla työt jatkuu. Mies hoisi oman kortensa kekoon ja kiinnitti riippukeinun paikoilleen :D. No, vei hän huonoksi menneitä pölkkyjäkin pois ja keräsi haravointikasoja. Mutta se näkyvin juttu oli silti riippukeinu :).
Mulla itselläni jatkuu kiviurakointi. Olen jo voiton puolella reunuksen kanssa. Sen jälkeen jatkan muokkaamalla kasaamaani kiviröykkiötä ison kiven vieressä. Tarkoitus on lisätä istutuksia ja vähentää hautausmaa- tunnelmaa. Sain naapurilta tänään kauhallisen multaa ja kaivoinkin heti yhden alueen kukkapenkaksi. Aiemmin samassa kohtaa oli pieninä läntteinä nuo tulppaanit ja sitten tuo toinen kasvi (en tiedä nimeä). Nyt kaivoin yhtenäisen alueen ja toivon, että tuo kasvi, jonka nimeä en tiedä, lähtee siitä leviämään. Ajattelin ostaa myös tulppaaneja tuohon lisää. Epämääräiset ruohot on narsisseja, ne kuulemma kasvaa nätisti samasta paikasta myös ensi keväänä :).
Pöyhin tänään myös multia jo olemassa olevista istutuksista, laitoin kompostilannoitetta ja kanankakkaa. Nuo puut on kirsikka- ja luumupuu. Saatiin ne toissakesänä lahjaksi ja istutin ne olemattomilla taidoillani. Kirsikkapuu (kuvassa)on komeasti lähtenyt kasvuun, mutta luumupuu on kovin kitukasvuinen. Toisaalta juurikin kitukasvuinen luumupuu pukkaa näemmä aika paljon ainakin kukkia. Eli taitaa tulla jopa satoa. Ja puut on nyt lannoitettu asianmukaisella luomulannoitteella :).
Kahdet kaiteet on nyt maalattu valmiiksi (eli kahteen otteeseen) ja huomenna maalaan viimeiset. Sen jälkeen pääsen pesemään rappusia, jonka jälkeen alkaa niiden sutiminen. Kivityöt saan toivottavasti tämän viikon aikana tehdyksi. Huomenna laittelen myös kesäkukkien siemeniä maahan ja toivottavasti ehdin ja jaksan kaivaa vielä lisää suunnittelemiani kukkapenkkejä. Torstaina tulee naapuri kaivamaan maata, jippii :). Muuta en nyt vielä toistaiseksi suunnittele tekeväni.
Meidän pihassa punaisena lankana on koko ajan ollut kierrättäminen, omalta tontilta hyödynnetyt materiaalit (eli no, kivet :D ) ja ylijäämäjuttujen hyödyntäminen. En muista mitä aiempina vuosina on mennyt rahaa, mutta ei varmasti paljoakaan. Tänä vuonna olen tähän mennessä ostanut n. 8 pussia multaa (yht. 24€), 4 pussia betonia (á 5,50€), 2 pönttöä maalia (yhteensä 50-60€), yrttien- ja kesäkukkien siemeniä (6€) ja muutamat kukkasipulit ja kesäkukat (yhteensä max. 20€). Ainiin ja sen terassiaineen (oliskohan ollut n. 20€). Voi olla että unohdin jotain, mutta aika halvalla olen toistaiseksi päässyt. Terassin tein vanhoista tiiliskivistä, joita hain naapurilta. Osa terassin "laatoista" on miehen isoisän betonista valamia. Ne oli ennen kukkalaatikon reunuksia. Terassikalusteet on useamman vuoden meitä palvelleet, ostimme ne aikoinaan edelliseen kotiin. Kuvassa näkyy myös yksi keskeneräinen kukkapenkka. Tein siihen ensin tyhmästi vain pari länttiä ja istutin kumpaankin jotain kukkasipuleita. Toiset on tulleet esiin (en tod tiedä mitä ne on) ja toiset ei todellakaan :D. Joka tapauksessa nyt olisi tarkoitus kaivaa koko matkalta tuo penkka ja laittaa siihen jotain kasveja.
Ja näistä ei ole kuvaa, mutta siis:
Hiekkalaatikon mies teki ylijäämälaudoista ja minä sitten maalasin sen ylijäämämaalilla. Sama juttu ison arkun kanssa, jossa säilytetään sesonkikamoja. Trampoliini on huutokaupasta. Ja sitten niitä kiviä...niitä on totisesti käytetty kaikkialla ja käytetään jatkossakin :).
Sunnuntaina mies oli vailla jotain herkkua, joten keksin kokeilla paahtaa ja maustaa manteleita. En ollut moistakaan ennen tehnyt, joten eikun kokeilemaan. Silppusin 2 tuoretta chiliä ja ison valkosipulikynnen pariin ruokalusikalliseen öljyä. Joukkoon rouhin reilusti merisuolaa ja vähän mustapippuria. Lopulta heitin mantelit pannulle ja kääntelin tovin. Manteleita taisi olla n. 250 g. Ihan hyviä oli, mutta ensi kerralla vähemmän öljyä ja kenties pidempi paahto. Nyt maut ei ihan tarttunut matkaan. Tai sitten olin vaan liian varovainen chilien kanssa.
Pihalla työt jatkuu. Mies hoisi oman kortensa kekoon ja kiinnitti riippukeinun paikoilleen :D. No, vei hän huonoksi menneitä pölkkyjäkin pois ja keräsi haravointikasoja. Mutta se näkyvin juttu oli silti riippukeinu :).
Mulla itselläni jatkuu kiviurakointi. Olen jo voiton puolella reunuksen kanssa. Sen jälkeen jatkan muokkaamalla kasaamaani kiviröykkiötä ison kiven vieressä. Tarkoitus on lisätä istutuksia ja vähentää hautausmaa- tunnelmaa. Sain naapurilta tänään kauhallisen multaa ja kaivoinkin heti yhden alueen kukkapenkaksi. Aiemmin samassa kohtaa oli pieninä läntteinä nuo tulppaanit ja sitten tuo toinen kasvi (en tiedä nimeä). Nyt kaivoin yhtenäisen alueen ja toivon, että tuo kasvi, jonka nimeä en tiedä, lähtee siitä leviämään. Ajattelin ostaa myös tulppaaneja tuohon lisää. Epämääräiset ruohot on narsisseja, ne kuulemma kasvaa nätisti samasta paikasta myös ensi keväänä :).
Pöyhin tänään myös multia jo olemassa olevista istutuksista, laitoin kompostilannoitetta ja kanankakkaa. Nuo puut on kirsikka- ja luumupuu. Saatiin ne toissakesänä lahjaksi ja istutin ne olemattomilla taidoillani. Kirsikkapuu (kuvassa)on komeasti lähtenyt kasvuun, mutta luumupuu on kovin kitukasvuinen. Toisaalta juurikin kitukasvuinen luumupuu pukkaa näemmä aika paljon ainakin kukkia. Eli taitaa tulla jopa satoa. Ja puut on nyt lannoitettu asianmukaisella luomulannoitteella :).
Kahdet kaiteet on nyt maalattu valmiiksi (eli kahteen otteeseen) ja huomenna maalaan viimeiset. Sen jälkeen pääsen pesemään rappusia, jonka jälkeen alkaa niiden sutiminen. Kivityöt saan toivottavasti tämän viikon aikana tehdyksi. Huomenna laittelen myös kesäkukkien siemeniä maahan ja toivottavasti ehdin ja jaksan kaivaa vielä lisää suunnittelemiani kukkapenkkejä. Torstaina tulee naapuri kaivamaan maata, jippii :). Muuta en nyt vielä toistaiseksi suunnittele tekeväni.
Meidän pihassa punaisena lankana on koko ajan ollut kierrättäminen, omalta tontilta hyödynnetyt materiaalit (eli no, kivet :D ) ja ylijäämäjuttujen hyödyntäminen. En muista mitä aiempina vuosina on mennyt rahaa, mutta ei varmasti paljoakaan. Tänä vuonna olen tähän mennessä ostanut n. 8 pussia multaa (yht. 24€), 4 pussia betonia (á 5,50€), 2 pönttöä maalia (yhteensä 50-60€), yrttien- ja kesäkukkien siemeniä (6€) ja muutamat kukkasipulit ja kesäkukat (yhteensä max. 20€). Ainiin ja sen terassiaineen (oliskohan ollut n. 20€). Voi olla että unohdin jotain, mutta aika halvalla olen toistaiseksi päässyt. Terassin tein vanhoista tiiliskivistä, joita hain naapurilta. Osa terassin "laatoista" on miehen isoisän betonista valamia. Ne oli ennen kukkalaatikon reunuksia. Terassikalusteet on useamman vuoden meitä palvelleet, ostimme ne aikoinaan edelliseen kotiin. Kuvassa näkyy myös yksi keskeneräinen kukkapenkka. Tein siihen ensin tyhmästi vain pari länttiä ja istutin kumpaankin jotain kukkasipuleita. Toiset on tulleet esiin (en tod tiedä mitä ne on) ja toiset ei todellakaan :D. Joka tapauksessa nyt olisi tarkoitus kaivaa koko matkalta tuo penkka ja laittaa siihen jotain kasveja.
Ja näistä ei ole kuvaa, mutta siis:
Hiekkalaatikon mies teki ylijäämälaudoista ja minä sitten maalasin sen ylijäämämaalilla. Sama juttu ison arkun kanssa, jossa säilytetään sesonkikamoja. Trampoliini on huutokaupasta. Ja sitten niitä kiviä...niitä on totisesti käytetty kaikkialla ja käytetään jatkossakin :).
torstai, 17. toukokuuta 2012
Pihahommia :)
Yes, olenpa päässyt taas vähän eteenpäin pihan kanssa. Ensinnäkin: naapurimme tulee ensi viikolla kaivurin kanssa vetelemään pihaa suoraksi. Tähän asti olen tahinut lapion kanssa, mutta melkoisen surkealla menestyksellä. Nyt rohkaistuin ja pyysin naapuria avuksi ja hän suostui. Piha saadaan siis VIHDOIN muokatuksi oikeanlaiseksi.
Trampoliinia en sitten lopulta siistinyt muuta kuin repimällä ylimääräiset "härpäkkeet" pois. Onpa se nyt kuitenkin siistimpi kuin ennen. Lisäksi olen nyt maalannut kaikkien rappusten kaiteet kertaalleen, osan jopa kahdesti. Toinen rundi tarvitaan vielä, mutta olenpahan jo puolessa välissä urakkaa. Maalausurakan jälkeen alan rapsuttelemaan maaliroiskeita pois rappusilta, sitten kuuraan portaat ja viimeiseksi sudin sävytetyllä puunsuojalla. Purkki odottaa jo tekijäänsä, mutta kaikki aikanaan.
Niin ja terassien viimeistelyyn sain selkeän vision. Yhtäkkiä vaan keksin millaiseksi ne haluan. Ja kuin kohtalon oikusta ostamassani maalipurkissa tuo minun visioni oli ihan kuvana. Hyvä, ei tarvitse piirtää kun miehelle selittää, senkun näyttää kuvasta :).
Olin kuvitellut hakevani kuvan maalipurkista netistä, mutta näköjään en onnistunut sitä tänne siirtämään. No, nappaan myöhemmin suoraan purkista. Eikun sainkin, ehkä. Joo, sain, mutta eipä tuosta kuvasta paljon selvää saa. Mutta siis pari lautaa vielä vaakatasoon terassin reunaan ja siitä alaspäin ristikkoa. Tulee hieno :).
Olenpa leikkinyt jälleen myös kivenpyörittäjää. Aloitin urakoimaan pihaamme reunustamaa kivinauhaa uuteen uskoon. Samalla kaivoin maata tasaisemmaksi ja tein muodosta pyöreämmän. Tällä kertaa sekoitin itse betonia ja muurasin sillä kivet paikoilleen. Homma on vasta alkutekijöissään, sillä se on todella raskasta. Mutta tiedänpähän mitä tekis kun on tylsää: pyöritän lisää kiviä ja kaivan lisää maata. Tosi paljon siistimpi on tuo aikaansaatu reunus nyt ja tietysti kivet pysyy paremmin paikallaan kun ne tungettu betoniin. Myöhemmin varmaan vielä tungen hiekkaa rakoihin. Muuten kaikki havunneulaset ja muut metsän antimet päätyy rakoihin ja niitäpä ei järin helpolla putsata.
Työtä tosiaan piisaa, mutta onneksi aina voi ottaa taukoa töistä ja suunnata katseensa kohti ihanaa takapihan metsää. En saa tarpeekseni sen kauneudesta <3.
Trampoliinia en sitten lopulta siistinyt muuta kuin repimällä ylimääräiset "härpäkkeet" pois. Onpa se nyt kuitenkin siistimpi kuin ennen. Lisäksi olen nyt maalannut kaikkien rappusten kaiteet kertaalleen, osan jopa kahdesti. Toinen rundi tarvitaan vielä, mutta olenpahan jo puolessa välissä urakkaa. Maalausurakan jälkeen alan rapsuttelemaan maaliroiskeita pois rappusilta, sitten kuuraan portaat ja viimeiseksi sudin sävytetyllä puunsuojalla. Purkki odottaa jo tekijäänsä, mutta kaikki aikanaan.
Niin ja terassien viimeistelyyn sain selkeän vision. Yhtäkkiä vaan keksin millaiseksi ne haluan. Ja kuin kohtalon oikusta ostamassani maalipurkissa tuo minun visioni oli ihan kuvana. Hyvä, ei tarvitse piirtää kun miehelle selittää, senkun näyttää kuvasta :).
Olin kuvitellut hakevani kuvan maalipurkista netistä, mutta näköjään en onnistunut sitä tänne siirtämään. No, nappaan myöhemmin suoraan purkista. Eikun sainkin, ehkä. Joo, sain, mutta eipä tuosta kuvasta paljon selvää saa. Mutta siis pari lautaa vielä vaakatasoon terassin reunaan ja siitä alaspäin ristikkoa. Tulee hieno :).
Olenpa leikkinyt jälleen myös kivenpyörittäjää. Aloitin urakoimaan pihaamme reunustamaa kivinauhaa uuteen uskoon. Samalla kaivoin maata tasaisemmaksi ja tein muodosta pyöreämmän. Tällä kertaa sekoitin itse betonia ja muurasin sillä kivet paikoilleen. Homma on vasta alkutekijöissään, sillä se on todella raskasta. Mutta tiedänpähän mitä tekis kun on tylsää: pyöritän lisää kiviä ja kaivan lisää maata. Tosi paljon siistimpi on tuo aikaansaatu reunus nyt ja tietysti kivet pysyy paremmin paikallaan kun ne tungettu betoniin. Myöhemmin varmaan vielä tungen hiekkaa rakoihin. Muuten kaikki havunneulaset ja muut metsän antimet päätyy rakoihin ja niitäpä ei järin helpolla putsata.
Työtä tosiaan piisaa, mutta onneksi aina voi ottaa taukoa töistä ja suunnata katseensa kohti ihanaa takapihan metsää. En saa tarpeekseni sen kauneudesta <3.
maanantai, 14. toukokuuta 2012
Ihana viikonloppu
Pakattiin perjantaina kimpsut ja kampsut poikien kanssa ja suunnattiin nokka kohti kotikulmia. Aivan ihana reissu, kertakaikkiaan. Viime kesänä muistelin mieheni kanssa menneitä ja puheeksi tuli eräs tätini, joka valitettavasti on pahasti koukussa päihteisiin. Hänellä on kaksi lasta ja heitä muistelin myös. Mies totesi, että lapset tuskin on enää ihan pieniä, sillä olen nähnyt tätini viimeksi reilusti yli 10 vuotta sitten. Siitä innostuneena lähdin kurkkimaan Facebookiin ja bongasin tytöistä vanhemman. Ihan mahdottoman kaunis tyttö, jolla vaikutti asiat olevan vallan mallillaan. Laitoin hänelle viestiä ja siitä lähtien ollaan vaihdettu jokusia viestejä keskenämme. Nyt laitoin sitten hänelle viestiä, että ollaan tulossa ja sen seurauksena sovittiin treffit.
Oi miten ihana oli tavata "uusi" serkkuni ja hänen isoäitinsä. Meille oltiin tehty sen seitsemää sorttia ruokaa ja kakkukin leivottu. Muisteltiin vanhoja ja tutustuttiin samalla. Serkkuni isoäiti (eli minun mummupuoleni) antoi mulle samalla lahjan. Se on isoisovanhempieni peruja Venäjältä ja mielestäni jotenkin vallan mahdottoman kaunis. Tunnearvoltaan valtava, sillä minulla on sangen vähän tietoa tuosta sukuni haarasta.
Oltiin poikien kanssa pikkusiskoni luona yökylässä. Äitini koira on nykyään adoptoituna siskoni luona. Hauska tapaus, Rontti nimeltään :). Siskollani on myös kaksi rottaa, jotka ovat yllättävän sosiaalisia tapauksia :).
Kävimme äidin luona illalla ja seuraavana iltana jätin pojat siskoni luokse ja lähdin yksin äitiä moikkaamaan. Juteltiin henkeviä pari tuntia ja se oli aivan ihanaa. Puhuttiin vaikeistakin asioista, mutta hyvässä hengessä. Teki todella hyvää saada olla kaksin äidin kanssa. Aiemmin päivällä käväistiin moikkaamassa myös minun isoäitiäni. Sattumalta myös yksi tädeistäni oli kylässä. Häntäkin oli todella kiva nähdä piiiitkästä aikaa.
Sunnuntaina käytiin vielä kerran äidin luona ennen kuin lähdettiin ajamaan kohti anoppilaa. Pojilla oli hauskaa ja äidin rollaattorikin sai uuden käyttötarkoituksen kuopuksen kiipeilytelineenä. Palloakin sai heittää sisällä, toisin kuin kotona. Äidillä on kaksi kissaa: Pörrö ja Söpö. Pörrö on kovin arka kun taas Söpö supersosiaalinen. Kuvassa siis Söpö, jota sai paijata ja rapsutella ihan urakalla. Kuopuksen lippis on muuten isänsä tuliainen Jenkeistä. Perjantaina ostoskeskuksessa (käytiin ennen kuin lähdettiin reissuun) joku isä poikansa kanssa pysäytti meidän pojat ja kyseli mistä lippis oli hankittu. Olivat kuulemma etsineet monesta kaupasta samanlaista, mutta tuloksetta. Sanomattakin on selvää, että lippis on todella tärkeä pojalle.
Anoppilassa päästiin syömään äitienpäivälounasta ja herkuttelemaan sen jälkeen ihanan kahvipöydän antimilla. Kakussa oli tuoreita mansikoita ja ai että oli hyvää. Appivanhemmat ovat muuten teettäneet lyijykynäpiirrokset kaikista pojistaan ja mielestäni ne ovat sangen hienot. Pitäisi lainata ideaa ja tehdä sama juttu.
Pojilta sain niin ihanat lahjat, että tippahan siinä tuli linssiin. Esikoinen oli kirjoittanut ihanan kortin, mutta sisältöä en saanut näyttää edes miehelle. Voin kuitenkin kertoa, että meidän esiteini taitaa tykätä äidistään <3. Kangaskassin hän oli painanut kangasväreillä ja toisella puolella lukee "äidin kassi". Kuopuksella oli suloinen kortti ja aivan ihana huovutettu rintakoru. Epäilen, että häntä on "hivenen" autettu tuossa muotoilussa, mutta huovuttanut hän oli kyllä itse. Näytti innoissaan miten oli sen tehnyt. Ihanat, rakkaat poikaseni <3. Mieheltä sain ison ruukkuruusun, mutta siitä ei ole kuvaa.
Ah, tällaisia viikonloppuja lisää, kiitos :).
Kävin viime viikolla vihdoin lääkärissäkin ja pyysin tarkistamaan voisko mulla olla mykoplasma. En olisi hoksannut muuten pyytää, mutta eräs kaveri uumoili että niin voisi olla. Tänään lääkäri soitti tulokset ja mykoplasmahan se on. Siinä siis selittyi sairastelukierre. Crp ja leukosyytit oli myös koholla. Se kertoisi siitä, että lisäksi kehossani jyllää jokin virus. Lääkäri määräsi antibioottikuurin, jota joudun syömään peräti 2 viikkoa. Mutta onnekas olen jos sillä selviän. Ystäväni poika sairasti 1,5-vuotta, eikä ainutkaan antibiootti purrun. Lopulta tauti saatiin nujerretuksi homeopaattisilla lääkkeillä. Saapa nähdä miten minun käy. Mutta olen kyllä helpottunut nyt kun tiedän mistä sairastelu johtuu.
Oi miten ihana oli tavata "uusi" serkkuni ja hänen isoäitinsä. Meille oltiin tehty sen seitsemää sorttia ruokaa ja kakkukin leivottu. Muisteltiin vanhoja ja tutustuttiin samalla. Serkkuni isoäiti (eli minun mummupuoleni) antoi mulle samalla lahjan. Se on isoisovanhempieni peruja Venäjältä ja mielestäni jotenkin vallan mahdottoman kaunis. Tunnearvoltaan valtava, sillä minulla on sangen vähän tietoa tuosta sukuni haarasta.
Oltiin poikien kanssa pikkusiskoni luona yökylässä. Äitini koira on nykyään adoptoituna siskoni luona. Hauska tapaus, Rontti nimeltään :). Siskollani on myös kaksi rottaa, jotka ovat yllättävän sosiaalisia tapauksia :).
Kävimme äidin luona illalla ja seuraavana iltana jätin pojat siskoni luokse ja lähdin yksin äitiä moikkaamaan. Juteltiin henkeviä pari tuntia ja se oli aivan ihanaa. Puhuttiin vaikeistakin asioista, mutta hyvässä hengessä. Teki todella hyvää saada olla kaksin äidin kanssa. Aiemmin päivällä käväistiin moikkaamassa myös minun isoäitiäni. Sattumalta myös yksi tädeistäni oli kylässä. Häntäkin oli todella kiva nähdä piiiitkästä aikaa.
Sunnuntaina käytiin vielä kerran äidin luona ennen kuin lähdettiin ajamaan kohti anoppilaa. Pojilla oli hauskaa ja äidin rollaattorikin sai uuden käyttötarkoituksen kuopuksen kiipeilytelineenä. Palloakin sai heittää sisällä, toisin kuin kotona. Äidillä on kaksi kissaa: Pörrö ja Söpö. Pörrö on kovin arka kun taas Söpö supersosiaalinen. Kuvassa siis Söpö, jota sai paijata ja rapsutella ihan urakalla. Kuopuksen lippis on muuten isänsä tuliainen Jenkeistä. Perjantaina ostoskeskuksessa (käytiin ennen kuin lähdettiin reissuun) joku isä poikansa kanssa pysäytti meidän pojat ja kyseli mistä lippis oli hankittu. Olivat kuulemma etsineet monesta kaupasta samanlaista, mutta tuloksetta. Sanomattakin on selvää, että lippis on todella tärkeä pojalle.
Anoppilassa päästiin syömään äitienpäivälounasta ja herkuttelemaan sen jälkeen ihanan kahvipöydän antimilla. Kakussa oli tuoreita mansikoita ja ai että oli hyvää. Appivanhemmat ovat muuten teettäneet lyijykynäpiirrokset kaikista pojistaan ja mielestäni ne ovat sangen hienot. Pitäisi lainata ideaa ja tehdä sama juttu.
Pojilta sain niin ihanat lahjat, että tippahan siinä tuli linssiin. Esikoinen oli kirjoittanut ihanan kortin, mutta sisältöä en saanut näyttää edes miehelle. Voin kuitenkin kertoa, että meidän esiteini taitaa tykätä äidistään <3. Kangaskassin hän oli painanut kangasväreillä ja toisella puolella lukee "äidin kassi". Kuopuksella oli suloinen kortti ja aivan ihana huovutettu rintakoru. Epäilen, että häntä on "hivenen" autettu tuossa muotoilussa, mutta huovuttanut hän oli kyllä itse. Näytti innoissaan miten oli sen tehnyt. Ihanat, rakkaat poikaseni <3. Mieheltä sain ison ruukkuruusun, mutta siitä ei ole kuvaa.
Ah, tällaisia viikonloppuja lisää, kiitos :).
Kävin viime viikolla vihdoin lääkärissäkin ja pyysin tarkistamaan voisko mulla olla mykoplasma. En olisi hoksannut muuten pyytää, mutta eräs kaveri uumoili että niin voisi olla. Tänään lääkäri soitti tulokset ja mykoplasmahan se on. Siinä siis selittyi sairastelukierre. Crp ja leukosyytit oli myös koholla. Se kertoisi siitä, että lisäksi kehossani jyllää jokin virus. Lääkäri määräsi antibioottikuurin, jota joudun syömään peräti 2 viikkoa. Mutta onnekas olen jos sillä selviän. Ystäväni poika sairasti 1,5-vuotta, eikä ainutkaan antibiootti purrun. Lopulta tauti saatiin nujerretuksi homeopaattisilla lääkkeillä. Saapa nähdä miten minun käy. Mutta olen kyllä helpottunut nyt kun tiedän mistä sairastelu johtuu.
tiistai, 8. toukokuuta 2012
(melkein) ekovinkki
Tuo "melkein" sulkeissa siksi, että noita kaupan muovisia liharasioita pitäisi tietysti vältellä. Siitäkin huolimatta meille niitä kertyy ja olen keksinyt niille lukuisia uusiokäytön kohteita. Liharasioita voi pestynä käyttää mm.:
- eläinten kotitekoisen ruoan säilytykseen
- pakasterasioina (toinen laatikko kanneksi)
- omina eväsrasioina
- yli jääneen ruoan säilytykseen jääkaapissa
- biojäteastiana (kts. kuva)
- laatikkona vaikkapa naapurille vietäville pullille (laitan leivinpaperia tai kakkupaperia alle)
- lasten vesivärileikkeihin
- alustana rairuoholle
- pienen tilpehöörin (esim. ruuvien ja muttereiden) säilömiseen
- jne. jne.
Ei siis kannata heittää lihalaatikkoa roskiin :)
Laitanpa kuvan vielä eilisestä kokeilustani, nimittäin kasvispihveistä. Silppurin monitoimilaitteen avulla pieniksi porkkanaa, perunaa, lanttua, kaalia, valkosipulia ja sipulia. Heitin joukkoon kananmunaa, tattarijauhoa, vähän tuorejuustoa ja mausteita (suola, mustapippuri, yrttisekoitus, paprikajauhe).
Mä ihan tykkäsin, mies ei sanonut mitään, esikoinen söi kun kaatoi päälle ketsuppia ja sinappia ja kuopus ei pystynyt syömään :)
- eläinten kotitekoisen ruoan säilytykseen
- pakasterasioina (toinen laatikko kanneksi)
- omina eväsrasioina
- yli jääneen ruoan säilytykseen jääkaapissa
- biojäteastiana (kts. kuva)
- laatikkona vaikkapa naapurille vietäville pullille (laitan leivinpaperia tai kakkupaperia alle)
- lasten vesivärileikkeihin
- alustana rairuoholle
- pienen tilpehöörin (esim. ruuvien ja muttereiden) säilömiseen
- jne. jne.
Ei siis kannata heittää lihalaatikkoa roskiin :)
Laitanpa kuvan vielä eilisestä kokeilustani, nimittäin kasvispihveistä. Silppurin monitoimilaitteen avulla pieniksi porkkanaa, perunaa, lanttua, kaalia, valkosipulia ja sipulia. Heitin joukkoon kananmunaa, tattarijauhoa, vähän tuorejuustoa ja mausteita (suola, mustapippuri, yrttisekoitus, paprikajauhe).
Mä ihan tykkäsin, mies ei sanonut mitään, esikoinen söi kun kaatoi päälle ketsuppia ja sinappia ja kuopus ei pystynyt syömään :)
maanantai, 7. toukokuuta 2012
Terveisiä sairastuvalta
...ja lääkäristä myös. Havahduin huomaamaan, että olen tosiaan ollut vähintään 12 kertaa kipeänä puolen vuoden sisällä. Ehkä enemmänkin, mutta nuo tiedän varmuudella. Aika paljon...
Pari kertaa olen käynyt lääkärissä, ekan kerran keuhkoputkentulehduksen vuoksi ja tokan kerran angiinan. Nyt tuon "ahaa"- elämykseni jälkeen ajattelin käydä pyytämässä verinäytteiden ottoa. Mietin josko olis vaikka jotain allergiaa tms. taustalla. Eräs kaveri vinkkasi mykoplasmasta, johon oireet myös osittain viittaa. Sekin nyt sitten varmistetaan kokeella. Verta siis otettiin ja viikon päästä saan tulokset.
Toisaalta mietin tässä, että eipä ihme jos ja kun vastustuskykyni on nollissa. Syitä kun voi olla lukuisia. Ihan päälimmäisenä tulee mieleen hirvittävä henkinen paha olo (joka onneksi on jo helpottamassa) asioista, joista olen täällä märissyt varmaan jo tarpeeksi monta kertaa ;). Toisekseen parit antibioottikuurit lyhyen ajan sisällä. Kolmannekseen todella nopea ja raisu painonpudotus yksipuolisella ruokavaliolla ja hetken päästä hirmuisella kyydillä takaisin tulleet kilot. Ja sitten tietty yleiskunnon heikkeneminen jatkuvasta sairastelusta jne. jne. Ja nämä kaikki on siis tapahtunut tässä saman puolen vuoden sisällä.
Olen kyllä syönyt yhtä ja toista vitamiinia ja juonut kaikenlaista litkua. Mutta syömisten kanssa muuten on ollut niin ja näin. Itsesäälissä kieriessä ja sairaspedillä maatessa on jostain syystä irtsarit maistuneet huomattavasti paremmilta kuin hedelmät... Enkä tiedä miten hyvä on ollut sekään, että sairastelusta huolimatta olen yrittänyt puuhastella yhtä ja toista ja heti kun olen vaan ollut vähänkään terve, olen lähtenyt kirmailemaan pihatöihin, lenkille jne. Todennäköisesti olen rasittanut itseäni ihan liikaa suhteessa kuntooni.
Olipa nuo labratulokset nyt millaiset tahansa, niin koitan nyt hemmotella itseäni vitamiinipitoisella ravinnolla ja pistää sokerit pannaan (paitsi luomuhunajan). Lisäksi jatkan nyt tällä "vähälihaisella" linjalla. Eli pääsääntöisesti kasvispitoista ruokaa. Lauantaina söin vähän lihaa, mutta muuten olen ollut ilman. Ajattelin myös selvitellä josko voisin opiskella jotain, ihan mitä tahansa, verkon kautta. Piristäisi, antaisi aivoille töitä ja pystyn tekemään vaikka olisinkin levossa pakon edestä. Koitan myös pitää jäitä hatussa tuon rehkimisen suhteen. Niin ja niitä vitamiineja ja probiootteja napsin edelleen. Piru vie jos ei taudit häivy näillä konstein :).
Pari kertaa olen käynyt lääkärissä, ekan kerran keuhkoputkentulehduksen vuoksi ja tokan kerran angiinan. Nyt tuon "ahaa"- elämykseni jälkeen ajattelin käydä pyytämässä verinäytteiden ottoa. Mietin josko olis vaikka jotain allergiaa tms. taustalla. Eräs kaveri vinkkasi mykoplasmasta, johon oireet myös osittain viittaa. Sekin nyt sitten varmistetaan kokeella. Verta siis otettiin ja viikon päästä saan tulokset.
Toisaalta mietin tässä, että eipä ihme jos ja kun vastustuskykyni on nollissa. Syitä kun voi olla lukuisia. Ihan päälimmäisenä tulee mieleen hirvittävä henkinen paha olo (joka onneksi on jo helpottamassa) asioista, joista olen täällä märissyt varmaan jo tarpeeksi monta kertaa ;). Toisekseen parit antibioottikuurit lyhyen ajan sisällä. Kolmannekseen todella nopea ja raisu painonpudotus yksipuolisella ruokavaliolla ja hetken päästä hirmuisella kyydillä takaisin tulleet kilot. Ja sitten tietty yleiskunnon heikkeneminen jatkuvasta sairastelusta jne. jne. Ja nämä kaikki on siis tapahtunut tässä saman puolen vuoden sisällä.
Olen kyllä syönyt yhtä ja toista vitamiinia ja juonut kaikenlaista litkua. Mutta syömisten kanssa muuten on ollut niin ja näin. Itsesäälissä kieriessä ja sairaspedillä maatessa on jostain syystä irtsarit maistuneet huomattavasti paremmilta kuin hedelmät... Enkä tiedä miten hyvä on ollut sekään, että sairastelusta huolimatta olen yrittänyt puuhastella yhtä ja toista ja heti kun olen vaan ollut vähänkään terve, olen lähtenyt kirmailemaan pihatöihin, lenkille jne. Todennäköisesti olen rasittanut itseäni ihan liikaa suhteessa kuntooni.
Olipa nuo labratulokset nyt millaiset tahansa, niin koitan nyt hemmotella itseäni vitamiinipitoisella ravinnolla ja pistää sokerit pannaan (paitsi luomuhunajan). Lisäksi jatkan nyt tällä "vähälihaisella" linjalla. Eli pääsääntöisesti kasvispitoista ruokaa. Lauantaina söin vähän lihaa, mutta muuten olen ollut ilman. Ajattelin myös selvitellä josko voisin opiskella jotain, ihan mitä tahansa, verkon kautta. Piristäisi, antaisi aivoille töitä ja pystyn tekemään vaikka olisinkin levossa pakon edestä. Koitan myös pitää jäitä hatussa tuon rehkimisen suhteen. Niin ja niitä vitamiineja ja probiootteja napsin edelleen. Piru vie jos ei taudit häivy näillä konstein :).
perjantai, 4. toukokuuta 2012
Marjoja&maskaraa
Olen hurahtanut :D. Olen seuraillut kirjan kirjoittajan blogia, joka asustaa nykyään osoitteessa: ja siksi innostuinkin kun bongasin kirjastostamme opuksen. Kirja on jaettu kahteen osioon, ruoka- ja kosmetiikka, mutta tuo jälkimmäinen ei ole vielä kiinnostanut niin paljon, että olisin saanut sen luetuksi. Ehkä siksi, että käytän kosmetiikkaa kohtalaisen vähän. Mutta tuo ruokaosio...voi pojat!
Kirjan pointtina on kirjoittajan, Noora Shinglerin, vatsavaivat ja sen seurauksena muuttuneet elämäntavat. Kyseessä ei siis varsinaisesti ole dieetti, vaikkakin hän on poistanut ruokavaliostaan useampia ns. "turhia" ruoka-aineita, sekä satsannut käytettävien ainesten laatuun. Paljon kirjassa toki on tuttua ja jo tiedossa olevaa, mutta jotenkin kirja tempaisi mukaansa niin, että sen jälkeen ei pahemmin ole liha(kaan) maistunut :). Ehkä se minulle eniten kolahtanut juttu olikin juuri lihassa. Olen suosinut luomua aina kuin mahdollista, mutta kokenut sen mahdottomaksi lihan suhteen. Nyt kuitenkin ymmärrän, että se on yksi tärkeimmistä osa-alueista, jossa luomua kannattaa suosia. Ja jos lihaa syö vähemmän ja harvemmin, niin silloinhan se voi jo vähän maksaakin. Muutenkin luomun tärkeys korostui entisestään. Olen lukenut monia kyseenalaistavia kommentteja luomun "hyvyydestä", joten ajattelin kirjata muutamia juttuja, jotka kirjassa sai minut lopullisesti vakuutettua.
Lainaan pätkiä suoraan kirjasta, ensimmäisenä liha: (tummennetut tekstit omiani)
- "Lihavalmisteissa on paljon turhaa huttua, yksi kiistellyimmistä aineista on aromivahvenne natriumglutamaatti (E621). Ainetta käytetään paitsi eines- ja lihavalmisteissa, mutta myös sipsituotteissa, liemikuutioissa, laitosruoassa ja itämaisissa ravintoloissa. Aineen luontaista muotoa esiintyy myös luonnossakin, mutta teollisuuden synteettinen natriumglutamaatti on kuitenkin eri asia. Glutamaatti aiheuttaa erilaisia oireita, kuten päänsärky, migreeni, huimaus, astmaoireet, hengenahdistu, vatsakivut, kasvojen punoitus, suolisto-ongelmat ja lihas-ja nivelkivut. Evirasta on myönntetty, että aine voi olla haitaksi esimerkiksi pienille lapsille. Se kiellettiin vauvojen ja pikkulasten ruoista lähes 15 vuotta sitten, mutta esimerkiksi koulu- ja laitosruoassa aine on yhä yleisesti käytetty mauntehostaja. (Joissain kunnissa vanhemmat ovat aktivoituneet ja vaatineet aromivahventeen poistamista kouluruoista. Pitäisi itsekin ryhtyä kokoamaan porukkaa vaatimaan saman omalle kunnallemme!)
- "Eläinten maidon ja lihan laatu riippuu paljolti rehun laadusta. Suomalaiset ovat syöneet geenimuunnellulla soijalla ruokittua sikaa jo vuosikausia. Soijaa alettiin syöttää possuille vuonna 2007. GMO-rehun käytöstä ei tarvitse mainita tuotepakkauksessa sanallakaan. Suosimalla luomulihaa voit varmistua, ettei eläimelle ole syötetty GMO-rehua."
- "Kilo naudanlihaa kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin 100 watin hehkulamppu palaessaan 20 päivää. Suomen karjatalouden osuus maamme metaanipäästöistä on 30-40%. Suurin osa Suomessa kasvatetusta viljasta menee eläinten ruoaksi."
- "Vaikka teollisen lihan syöminen on epäekologista, painavat omassa vaakakupissani paljon myös eettiset syyt. Syksyllä 2010 Suomessa uutisoitiin sikojen katstroinnista ilman puudutusta, jopa repimällä."
-"Broileriin kulminoituu tämän päivän tehotuotannon...teho. Broilerit elävät isoissa halleissa vailla päivänvaloa. Lihantuotantoa varten jalostettu "nopeakasvuinen kanarotu" elää elämänsä hyvin ahtaasti: neliömetrillä on keskimäärin 20 lintua. Broileri syntyy ja päätyy kaupan altaaseen 36 päivässä. Luomuteuraskanan tulee olla teurastettaessa vähintään 81 päivän ikäinen. Lihantuotannossa edes luomu- sana ei tarkoita vapaana kirmaavia eläimiä, vaikka luomutuotannossa eläimillä on silti paremmat olot kuin tehotuotannossa".
Ja sitten vielä muuta:
- "Euroopassa myytävistä hedelmistä, vihanneksista ja jopa aamiaismuroista lähes puolet sisältää torjunta-aineita. Eurooppalaiset söivät vuonna 2008 ruoan mukana 354 erilaista torjunta-ainetta. Kemikaaleja käytetään rikkakasvien hävittämiseen, kasvitautien torjuntaan, tuhohyönteisten häätämiseen, jyrsijöiden nistimiseen tai hyötykasvien kasvun säätelyyn. Erilaisia kemikaaleja käytetään sekä viljelyn aikana, että kuljetuksen ja varastoinnin yhteydessä. Suurimmat torjunta-ainejäämät löytyvät viinirypäleistä, banaaneista ja paprikasta."
Ja vielä luomusta:
"Miksi luomusta kannattaa maksaa tavanomaista enemmän?
- Luomussa ei käytetä synteettisiä torjunta-aineita
- Luomussa on vähemmän lisäaineita. Luomussa sallittujen lisäaineiden lista on Eviran mukaan kymmenesosan tavanomaisten tuotteiden sallituista lisäaineista
- Luomussa otetaan eläinten lajityypilliset käyttäytymistavat ja tarpeet tavanomaista tuotantoa paremmin huomioon.
- Luomueläimet syövät luomurehua, eikä geenimuunneltua rehua sallita.
- Kasvihuonekaasujen päästöt ovat luomutuotannossa kolmanneksen tavanomaisesta.
- Vesistön kuormitus on luomussa tavanomaista pienempää, koska käytössä ei ole happiliukoisia väkilannotteita.
- Luomun tuotantoketju on läpinäkyvä, eli tuotteiden alkuperä on aina jäljiteltävissä.
- Luomu on jatkuvasti kehittyvä tuotantotapa, jossa luontoa tutkimalla ja eri menetelmiä kehittämällä tavoitteena on löytää yhä kestävämpiä elintarvikkeiden tuotantotapoja
- ... lisäksi luomu maistuu paremmalta- ainakin minusta! (allekirjoitan :))
Luomutuotteiden ravintoaine tiheys on suurempi ja luomukasvisten kivennäispitoisuudet ovat tavanomaisesti viljeltyjä kasviksia korkeampia. Luomumaidolla on tehomaitoa terveellisempi rasvakoostumus: luomumaidossa on omega-3-rasvahappoja jopa 60% enemmän kuin tavallisessa maidossa. Siinä on myös tavismaitoa enemmän arvokkaita antioksidantteja."
Nyt on pakko jo lopettaa tai postauksesta tulee superpitkä. Kirjassa on kuitenkin vielä paljon oleellisia pointteja, yllä luettelemani ovat vasta jäävuoren huippu. Jos aihe kiinnostaa vähääkään, niin kirja kannattaa ehdottomasti hankkia käsiinsä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)